- Yllä oleva kartta näyttää Vimonbölen alueen Harparskog-linjasta. Paljoa ei alueella saatu valmiiksi, ennen kuin rakennustyöt viimein keskeytettiin venäläisten evakuoitua tukikohtansa Hangossa. Lisäksi kun sota syttyi, joukot siirtyivät pois näistä asemista ja sijoittuivat eteentyönnettyihin asemiin Basaböle - Öby - Kamsholmen tasalle.

- Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö alueella kannattaisi käydä katsomassa rakenteita. Yhdys- ja taisteluhaudat, sekä korsun jäänteet ovat hyvin näkyvissä alueen päätieltä. Tärkein alue puolustuksen kannalta on ollut kapea kannas, joka yhdistää Vimonbölen alueen Trönsböleträsketin alueeseen. Kannas on sen verran kapea, että se on ollut helppo sulkea ja puolustaa. Kannaksen edessä myös kohoaa korkeahko kukkula missä suurin osa puolustuslaitteista sijaitsee suunnattuna kohden tietä. Vasemmalla sivustalla on myös rakenne 233, joka valmiina olisi pystynyt ampumaan tiellä etenevää vihollista, ennen kuin vihollinen olisi edes päässyt kannakselle. K.1 sijaitsee myös vasemmalla sivustalla. K.1 valmistui vuonna 1940, mutta konekivääreitä ei koskaan asennettu.

- Jos rakenne 239, a, koskaan valmistui suunnitellulla tavalla, olisi se sijainnut oikealla sivustalla. Kyseisen rakenteen alue on ainakin kaivettu täyteen yhdys- ja taisteluhautoja, joista osa on edelleen näkyvissä. Kapealla kannaksella on myös ollut suhteellisen vaatimaton panssarivaunueste, joka sulkee kannaksen. Kivet joita esteessä on käytetty, ovat kuitenkin erittäin pieniä verrattuna panssarivaunuesteen kiviin itse Hankoniemellä. Tämä este on näkyvissä päätielle.

- Yksi alueen mielenkiintoisimmista rakenteista on 205. Mitä ilmeisimmin Adolf Molnár mainitsee sen kirjassaan Hangon mottia härnäämässä. Sotamies Molnár oli tullut vapaaehtoisena Suomeen jo Talvisodan aikana, muttei koulutuksensa keskeneräisyydestä johtuen koskaan kerennyt rintamalle, ennen kuin sota jo loppuikin. Jatkosodan syttyessä Molnár sekä muita ulkomaisia vapaaehtoisia lähetettiin Hangon rintamalle. Luvussa Kamsholm palaa, Molnár kertoo, että heidät siirrettiin reserviksi Gyttjevikenin parakeille. Joten luultavasti rakenteiden jäännökset jotka ovat alueella nykyisin näkyvissä, ovat jäänteitä tästä reservinalueesta etulinjan joukoille. Itse majoitusbunkkerit 232 sekä 234, eivät koskaan valmistuneet ja nykyään ainoastaan isot louhitut kuopat kalliossa kertovat alueen menneisyydestä. Rakenne 238 oli majoituskorsu ja alueella on edelleen näkyvissä erittäin iso ja syvä kuoppa tästä rakenteesta.

- Ainoa rakenne joka näyttää valmistuneen ja joka edelleen on suhteellisen hyvässä kunnossa ulkoisesti, on konekivääripesäke K.1. Rakenne on tehty betonista, mutta on nykyään täynnä vettä ja sisätiloihin on mahdotonta mennä tämän takia. Rakenne 233 sijaitsee myös aivan K.1:n vieressä eikä sen takana, kuten linnoituskartasta voisi päätellä. Pääsääntöisesti näyttää siltä, että rakenteiden tosiasiallinen sijainti maastossa heittää noin viidestäkymmenestä sataanviiteenkymmeneen metriin siitä, mihin se on kartalla merkitty. Paljoa ei rakenteesta 233 saatu valmiiksi, vain yhdys- ja taisteluhautalinjaa sekä muutama erittäin lujan oloinen korsu. Itse konekivääri- ja tykkibunkkerin rakennus eteni vain louhintavaiheeseen.

- Peitenimet bunkkereille ovat eläimiä taikka miehen ja naisen nimiä.

- Henkilökohtaiset huomautukseni perustuvat tilanteeseen puolustuslinjassa vuosina 2005 ja 2006.