VENÄLÄISET JA MINÄ NÄEMME TOISTEMME IDYLLIT, OSA II

(Hanko saarettuna, toimittanut Pelle Lindholm) 

Kesäkuu 1941 - Elokuu 1941

- Idylli on täydellinen. Olen kastautunut meressä ja imeskelen kynääni mukavassa nojatuolissa. Alhaalla rannassa ui kaksi kuparinruskeata tykkimiestä (jalkaväellä on toisinaan tapana myrkyllisesti tiedustella, ovatko patterit sijoitetut sotilaallisia vai ns. merinäkökohtia silmällä pitäen). Muuan toinen alaston sotamies ohjaa hevosta kirkkaaseen veteen, he aikovat molemmat ottaa virkistävän kylvyn. Laiturilla seisoo pataljoonan pastori onkimassa ahvenia.

- Vastakohdat, nopeat siirtymiset ajassa ja paikassa rauhasta sotaan, kotona vietetystä perhe-elämästä korsujen koruttomaan toveruuteen, saaristoidyllistä hikeen, nokeen ja ruumiin sekä sielun piinaan palaneella taistelukentällä, antavat eräänlaista epätodellisuudentuntua elämälle Hankoniemellä. Päästään tosin nopeammin turvaan ja vapautumaan jännityksestä. Mutta nopeat vaihtelut ovat omalla tavallaan ärsyttäviä.

- Ei ehdi vielä luopua jälleen heränneistä vaatimuksistaan elämään ennenkuin jo taas on linjoilla. "Minun ei olisi pitänyt mennä kotiin, se on liian lähellä", sanoi muuan nuori vänrikki minulle tavattuamme tasan tunnin kuluttua siitä, kun hän oli jättänyt kotinsa.

TK - Laurin Zilliacus

- Yli kuusikymmentä vuotta sitten Storönin saari oli täynnä elämää. Asemat oli miehitetty ja miehet tuijottivat merta odottaen mahdollista venäläisten hyökkäystä. Sodan jälkeen asemat ovat edelleen tuijottaneet merta, mutta ilman että kukaan hoitaisi romahtavia puolustusasemia.

- Näkymä taisteluhaudasta.

- Taisteluhautaa sekä eteenpäin osoittavat ampumapesäkkeet.

- Taisteluhaudan jäänteitä.

- Taisteluhauta noudattelee rannan muotoja.

- Sama taisteluhauta kuin yllä, nähtynä vastaikkaisesta suunnasta.

- Näkymä läheltä Storönin rantaviivaa. Taisteluhaudat sijaitsevat aivan rantaviivalla. Yllä oleva kuva näyttää hyvin miten maa nousee erittäin jyrkästi kohti sisämaata päättyen lopulta jyrkille kalliolle missä rakenne 50 sijaitsee. Perääntyminen rantaviivalla olevista asemista olisi ollut vaikeaa, jos jokin olisi mennyt pahasti pieleen saaren puolustuksessa.

- Metsä on edelleen täynnä pieniä polkuja, jotka luultavasti ovat syntyneet Hangon rintaman toimesta, koska saari on muuten asumaton. Hiljaisuus on hyvä sana kuvaamaan aluetta nyt. Reilut kuusikymmentä vuotta täällä ei ollut näin hiljaista...