LIEKKI, JOKA HETKISEN NÄYTTÄÄ TULELLA PIIRRETYLTÄ POPPELILTA OSA II

(Hanko saarettuna, toimittanut Pelle Lindholm) 

Heinäkuu 1941 - Elokuu 1941

- Vielä kerran kuulemme saman äänen, tällä kertaa huomattavasti lähempää venäläistä, ja sitten taas hiljaista. Noin 60 metrin päässä meistä on rannalla pieni, valkoiseksi maalattu paviljonki, josta pistää pitkä puulaituri vinosti veteen. Kun partio on sivuuttanut tämän, on sillä vielä noin 200 metriä maaliin.

- Aika kuluu hitaasti. Keskustelemme kuiskaten, hiivimme paikasta toiseen ja koetamme turhaan havaita jotakin liikettä tai ääntä tuolta kaukaa. Muutamia tykistömiehiä liittyy seuraamme, iloisia suomenkielisiä poikia, joiden kovaääninen vänrikki vain vaivoin pysyy hiljaisena. Eipä silti, ettei joku meistäkin aina silloin tällöin unohtaisi itseään ja käyttäisi äänijänteitään. Mietin nyt, samoinkuin usein aikaisemminkin näinä päivinä, kuinka vaikeata on pysytellä varovaisena tilanteessa, johon on tottunut.

- Kolmekymmentäviisi minuuttia on kulunut. "Nyt heidän pitäisi olla perillä", kuiskaa vänrikki. Tuijotamme kiinteästi kohti sitä pistettä, mistä odotamme näkevämme tulen leimahtavan, niin kiinteästi, että kerta kerran jälkeen luulemme huomanneemme kipinän tai leimahtavan liekin kuitenkin vain heti huomataksemme, että olemme nähneet vain sitä, mitä toivoimme näkevämme. "Mitä ne siellä puuhaavat", mörisee tanskalainen kersantti.

- Tuntiviisari lähestyy yhtä, kulkee viivan yli. Ovatko he tulleet yllätetyiksi? Ei, se ei olisi tapahtunut ilman taistelua.

TK - Laurin Zilliacus

- Tie joka vie Blomsterholmeniin sekä pois sieltä. Kuva on otettu Blomsterholmenista pois päin ja päin puolustusasemia, jotka sijaitsevat metsän reunassa.

- Aivan taisteluhautojen edessä on talon rauniot. Mahdotonta sanoa seisoiko talo täällä 1940-luvulla vai ei. Joka tapauksessa itse rakenteet ovat pahasti mädäntyneet. Rakenne 242 on piirretty linnoituskartalle juuri tähän nimenomaiseen kohtaan.

- Kuva on otettu Blomsterholmenista ja suunnattu kohti puolustuslinjan läntistä osaa. Metsänraja joka näkyy kaukana pellon toisella puolella, pitää sisällänsä yhden korsun jäänteen, joka on rakenne 241. Rakenteesta on pystynyt helposti pitämään silmällä Blomsterholmenin ja Lackisårin saaaren välistä salmea.

- Ampumapesäke taisteluhautalinjassa.

- Taisteluhautaa, joka on suunnattu kohti Blomsterholmenia.

- Taisteluhautalinja, joka on suunnattu ottamaan vastaan hyökkäys Blomsterholmenista käsin, on erittäin hyvässä kunnossa ja näkyvissä läheiselle tielle.

- Långstrandin niemi kuvan vasemmalla puolella peittyneenä sumuun.

- Sammal peittää arvokkaasti vanhat taistelulinjat.

- Risteys taisteluhaudassa ja tuliasema kuvan etualalla.

- Leveähkö taisteluhauta.

- Syksyn lehdet naamioivat asemat edelleen tehokkaasti.

- Risteys taisteluhautalinjassa lähellä rakennetta 43 a & b.

- Taisteluhautaa lähellä rakennetta 43 a & b.

- Jäänteet konekivääripesäkkeestä tai panssarintorjuntatykin asemasta. Rakenne näyttäisi joka tapauksessa olevan liian matala korsun jäänteeksi.

- Storönin saari horisontissa.

- Lackisårin saari vasemmalla puolella. Kyseinen saari pitää sisällänsä myös puolustuslaitteita. Saari oli osa suomalaisten eteentyönnettyjä asemia, joihin joukot siirtyivät sodan alettua. Venäläisten tykistö ampui saarta sodan aikana raskaasti.

- Matalaa taisteluhautaa kiemurtelemassa metsässä.

- Taisteluhautaa läntisessä osassa Pargaksen niemeä. Kyseinen linja on rakennettu aivan rantaviivalle.

- Taisteluhautaa lähellä rakennetta 240, a.

- Yllä oleva rakenne näyttäisi tuliasemalta. Se sijaitsee hieman taustalla siitä paikasta missä taisteluhautalinja ennen mahdollisesti sijaitsi. Alueen päätie on tämän aseman edessä ja alueen iso kartano vielä tiestä pienen matkan päässä. Tämän rakenteen takana sekä oikealla puolella on vielä yhdet korsun jäänteet. Oikeanpuoleinen korsun jäänne on rakenne 241, a.

- Potero vuonna 1941. (Kuva: Puolustusvoimat. Julkaistu 1942 kirjassa Hangö belägras)

- Lackisårin saari nähtynä Pargaksen niemen läntisimmästä kohdasta ja paikasta jossa taisteluhautalinja viimein loppuu. Bengtsår Prästön saari, joka oli venäläisten hallussa ei juuri näy horisontissa sumun takia, mutta kauniimmalla kelillä saari näkyisi aivan hyvin.