LIEKKI, JOKA HETKISEN NÄYTTÄÄ TULELLA PIIRRETYLTÄ POPPELILTA OSA III

(Hanko saarettuna, toimittanut Pelle Lindholm) 

Heinäkuu 1941 - Elokuu 1941

- Kello on viisi minuuttia yli kaksi. Kymmentä yli. Mitä on voinut - haa! Nyt se tapahtui. Hymähdys, liekki, joka hetkisen näyttää tulella piirretyltä poppelilta ja joka nopeasti kasvaa. Samassa silmänräpäyksessä paukkuu, konepistoolien voimakkaita sarjoja kajahtelee ympäri seutua. Ylhäältäpäin oikealta yhtyy myöskin konekivääri meluun. Sitten konepistoolit lakkaavat, konekivääri rätisee vielä hetken. Senjälkeen on hiljaista.

- Tuli leviää ilahduttavan nopeasti. Kolmisenkymmentä metriä lehtiverhosta on jo liekkien vallassa. Se tunkeutuu myöskin taaksepäin, jokin talo tahi vaja palaa. Äkkiä kuuluu komea pamahdus, suuri liekki kohoaa ja savu hulmuaa. Olikohan ammusvarasto tai miina?

- Jälleen kuluvat minuutit. Ensimmäinen ilo onnistuneesta kaappauksesta on lasehtinut. Huoli partion kohtalosta palaa jälleen. Kyllä he selviytyvät, kyllä he selviytyvät, sanomme toisillemme.

- Melko lähellä meitä pamahtaa yksinäinen laukaus, sen perään koko sarja konepistoolista. Venäläisten puolelta kohoaa raketti kauniissa kaaressa kohti vaalenevaa taivasta. Konekivääri yhtyy jälleen leikkiin. Mitä tapahtuu? Missä on partio.

- Näemme hahmon juoksevan rannalta päin puolellemme, sitten toisen. Partio on palannut. Hikisenä ja jonkin verran hengästyneenä, mutta virnistys kasvoillaan seisoo ensimmäinen edessämme. "Kaunis kokko", sanoo hän. "Tarvitsin vain yhden pullon. Tässä on toinen."

TK - Laurin Zilliacus

- Yksi isoimmista korsun jäänteistä alueella. Kun katsoo rakenteet pohjaa, näyttää kuin renkaan painaumat olisivat edelleen jäljellä.

- Sama jäänne kuin edellisessä kuvassa, vain eri kuvakulmasta nähtynä.

- Vesi jäänteissä tekee aina rakenteen muodon hahmottamisen helpommaksi.

- Vesi täyttää nyt rakenteet, jotka kerran olivat niin tärkeitä.

- Pienempi korsun jäänne.

- Korsun jäänne, jossa sisääkäynti on edelleen näkyvissä kuvan etualalla.

- Alue missä jäänteet sijaisevat, on aivan alueen päätien varrella.

- Isohko korsun jäänne, jossa sisäänkäynti on näkyvissä kuvan etualalla.

- Sama korsun jäänne kuin edellisessä kuvassa.

- Jäänne on erittäin syvä. Rakenteessa käytettyjä kiviä lojuu edelleen rakenteen reunoilla.

- Rakenteiden jäänteitä löytyy kummaltakin puolelta tietä. Kuitenkin tien itäinen puoli on kasvillisuuden tehokkaasti peittämä, mikä taas tekee vaikeaksi nähdä rakenteiden muotoja.

- Sama rakenne kuin edellisessä kuvassa.

- Tämän rakenteen muodot on aika ja luonto kuluttanut lähes olemattomiksi.

- Pienehkö jäänne.

- Alueen metsää on myös harvennettu ja osa jäänteistä on nyt kuolleiden oksien ja puiden peittämä. 

- Huolimatta metsän hoidosta, näyttäisi siltä, että osa isoimmista korsun jäänteistä on säästynyt tuholta. Tämänkaltainen rakenteiden peittäminen on totaalinen tuho, koska jäänteiden muodot loivenevat vuosien kuluessa entistä tehokkaammin.

- Joidenkin jäänteiden päällä on kuitenkin huomattavan paljon puita.

- Erittäin pitkä korsun jäänne.

- Yli kuusikymmentä vuotta on kulunut, kun joku seisoi täällä ja kaivoi vuoden 1941 helteisessä kesässä. Kyseinen vuosi oli kuivuuden osalta pahin Suomen historiassa. Sademäärä oli ennätyksellisen alhainen. Tämä kuivuus myös vaikeutti metsäpalojen sammuttamista, jotka aiheutuivat tykistötulesta. Näiden palojen sammuttaminen oli jatkuvaa työtä joukoille. 

- Jotkin jäänteistä ovat pitkulaisen muotoisia. Ehkäpä nämä oli tarkoitettu hevosille?

- Tie, joka johtaa Pargaksen niemen kärkeen.