|
"Niin he oleilivat viisi
kuukautta Hangon motin edustalla, sammuttivat kuloja, korjasivat teitä,
kaivoivat hyökkäysvaunuesteitä ja sudenkuoppia, vetivät
piikkilankaesteitä, makasivat kranaattitulessa maassa, istuivat korsuissa,
kaatuivat yksinkertaisesti ja hiljaisina niinkuin olivat eläneetkin. He
toivoivat vain, että sota saataisiin voitokkaaseen päätökseen, jotta
sitten saataisiin vuosia elää rauhassa, toivoivat pääsevänsä
elävinä takaisin kotiin ja saavansa usein lomaa"
|
|
|
|
"Pataljoonamme oli Hangon edustalla viisi kuukautta. Useinkin koko Hangon rintamalle hieman hymyillään, kerran kuulin mainittavan
Hangon lepokodistakin. Mahdollisesti
Hangon rintama olikin vain lepokoti - mahdollisesti ei sittenkään; kaikki on sen varassa, miten asiaa katsoo. Hangon tienoilla käyty sota oli hermosotaa. Siellä joutui odottamaan, odottamaan ja yhä vain odottamaan. Mitä sitten piti odottaa? Rynnäkköä, nälkään näännyttämistä, Hangon motin kypsymistäkö? Kukaan ei sitä tiennyt - mutta odotettiin
vain" |
