LIEKKI, JOKA HETKISEN NÄYTTÄÄ TULELLA PIIRRETYLTÄ POPPELILTA OSA I

(Hanko saarettuna, toimittanut Pelle Lindholm) 

Heinäkuu 1941 - Elokuu 1941

- Vuokralainen on korostanut nurjaa suhtautumistaan isäntäväkeensä pystyttämällä seinän eli verhon itsensä ja meidän väliin. Se on tehty lehtipuista (kummallista, mitä venäläisillä on havupuita vastaan), jotka ovat jo kuihtuneet ja muodostavat yhtä ruman kuin läpäisemättömänkin aidan, uteliaita katseita läpäisemättömän nimittäin. Kaikkea muuta olemme kyllä lähettäneet sen läpi, mutta ilman näkyvää tulosta. Yöllä tulee partio lähtemään liikkeelle polttaakseen sen kokkotarpeilla.

- On miltei ihanteellinen yö tällaiseen yritykseen. Ohut usva nousee maasta leudossa kesäyössä, lukuisten metsäpalojen savu sekaantuu sumuun. Kuu paistaa tosin, mutta aavemaisessa valaistuksessa ei näe mitään ääriviivoja selvästi. Katsomme voivamme turvallisesti kulkea pystyssä myöskin mäen loputtua ja ainoastaan avomaaston ollessa meidän ja vuokralaisen lehtiverhon välissä.

- Partio lähtee keskiyön aikana. Tehtävän on ottanut vastaan kaksi tanskalaista, kaksi parkkiintunutta syntistä, joiden omallatunnolla on monta atentaattia venäläisten yörauhaa vastaan. Toisen kerrotaan siviiliammatiltaan olevan turkismetsästäjän. Tästä hänen rauhanaikaisesta ammatistaan tehdään tietenkin monia hirtehisiä viittauksia. Kolmas mies sijoitetaan pikakiväärillä varustettuna partion lähtökohtaan suojaamaan sen paluuta. Aluksi saatamme erottaa noiden kahden seikkailijan ääriviivat kirkasta merenpintaa vasten heidän edetessään pitkin rantaa. Kun he ovat kulkeneet muutamia kymmeniä metrejä, he saapuvat venäläisten ensimmäisten piikkilankaesteiden luo ja leikkaamisesta aiheutuva ääni kuullaankin tosiaankin. Luulisi, että metallisten napsahdusten pitäisi yön hiljaisuudessa kuulua kauas toiselle puolelle. Mitään vastavaikutusta ei kuitenkaan kuulu. Napsahdukset loppuvat. Aavehahmoja ei enää näy, todennäköisesti he ryömivät nyt.

TK - Laurin Zilliacus

- Paljon ei ole jäljellä rakenteesta 250. Muuten tasaisella alueella kohoaa erittäin näkyvä kumpare jonka päällä on muutamia korsun jäänteitä. Kumpareen alapuolella on ilmeisesti taisteluhaudasta pätkä jäljellä. Ensimmäisellä vilkaisulla se näytti ojalta, mutta tämä "oja" ei johda mihinkään.

- Näkymä taisteluhaudasta on edelleen hyvä kohti rantaa.

- Oletettu taisteluhaudan pätkä.

- Rantaviivaa Pargaksessa. Näkymä kohti Långstrandin niemeä.

- Näkymä kumpareen päällä missä muutamat korsun jäänteet ovat juuri ja juuri näkyvissä. Ainoastaan painanteet maassa ovat näkyvissä ja nekin heikosti.

- Sama jäänne kuin edellisessä kuvassa, mutta eri kuvakulmasta nähtynä.

- Toinen jäänne, jonka muoto on hieman helpompi hahmottaa kuvasta.

- Sama jäänne kuin edellisessä kuvassa.