KAMSHOLMEN TULESSA, OSA III

(Hangon mottia härnäämässä, Adolf Molnár)

3. elokuuta 1941

- Aallonmurtajan vasemmalla puolella on muutamia valkoisia ja ruskeita veneitä. Veneiden miehistöt ovat hajaantuneet ja suojautuneet lähistölle. Ainoastaan kaatunut vapaaehtoinen makaa rannalla. Venäläisten tykkituli jatkuu edelleen ilman heikentymisen merkkejä. Tunnemme kuitenkin olomme turvalliseksi rannalla. Venäläisten toiminnassa ei ole mitään tolkkua, koska he edelleen ampuvat aluetta, jonka olemme tyhjentäneet aikoja sitten. Muutama kranaatti tipahtaa kyllä satamaankin, aivan kuin venäläiset haluaisivat muistuttaa meitä, että sota jatkuu. Tiedämme sen kuitenkin ilman sanomistakin.

- Kävelemme rantaan ja katson viimeisen kerran Söderholmin rauhallisia kasvoja. Yksikään kasvonpiirre ei ole muuttunut. Hänen kasvonsa ovat rauhalliset kuten aina. Ei kipu eikä pelko muuttaneet sitä. Loppu tuli nopeasti. Hyvästi Söderholm!

- Yön aikana kyselemme Edhiltä miten Söderholm kaatui. Edh kertoo, että hän seisoi Söderholmin vieressä keskustellen ja tupakkia poltellen. Edh lähti kävelemään poispäin ja kuuli äkkiä kranaatin tulevan. Söderholm seisoi noin kymmenen metrin päässä hänestä, kun kranaatti räjähti ja Söderholm lensi ilmassa kädet levällään. Kranaatin on täytynyt laskeutua aivan hänen jalkojensa juureen.

- Tämä sangen iso kuoppa on kaikki mitä on jäljellä majoituskorsusta numero 238.

- Rakenteen reunat ja kivet joita käytettiin rakenteen vahvistamiseen, ovat edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen näkyvissä.